Komentorivin hallintaan kuuluu myös taitaa sen näppäinoikotiet. Oletuksena bash ja muut modernit rivit käyttävät suositusta editorista, Emacsista, lainattuja näppäinyhdistelmiä. Niitä on hyvä osata tehokasta käyttöä varten.
Erityisesti olet ehkä jo huomannut, että ylä- ja alanuolilla voit hakea shellin historiasta vanhoja suorittamiasi komentoja. Ei siis tarvitse kirjoitella make-komentoja montaa kertaa peräkkäin, vaan voit hakea edellisen suoritetun komennon <Up>-näppäimen avulla. Vaihtoehtoisesti voit kelailla rivejä <C-n> (next) ja <C-p> (previous) -näppäimien avulla.
Itse rivilläkin voit tehdä kaikenlaista. Nopeasti rivin alkuun hyppääminen on monesti tarpeen, koska komentoja pitää vaihdella (esimerkiksi cd ..foobar.. -komennon sijaan pitäisikin listata kyseisen hakemiston tiedostot). Se toki onnistuu Windows-tapaan <Home>-nappulalla, mutta komentorivit tukevat Emacsista tuttua <C-a> (alkuun) ja <C-e> (loppuun) -näppäinyhdistelmiä. Niiden avulla on vähintäänkin kätevä loikkia.
Jos näppäimistössäsi ei olisi nuolinäppäimiä, voisit silti liikkua eteen- ja taaksepäin (edelleen) Emacsista lainatuilla <C-b>- ja <C-f>-näppäimillä. Bee niin kuin backwards ja äf kuten forwards. Voit hyppiä sanojenkin välillä (vastaa Windowsien C-left/C-right -yhdistelmiä) vaihtamalla kontrollin sijalle altin, eli <M-b> ja <M-f>. Näillä liikutaan yleensä sanojen välillä, mutta pysähdytään kaikenlaisiin erikoismerkkeihinkin. Kuten pisteisiin tai sulkuihin.
Rivin voit myös keskeyttää, eli jos et haluakaan suorittaa mitään ohjelmaa. Sitä ei tarvitse backspacella pyyhkiä pois, vaan voit painaa tuttua keskeytysnappia <C-c>, jolloin saat uuden kehotteen tilalle.
Ruudun voit tyhjentää joko clear -komennolla (vastaa Dossin cls-komentoa) mutta valmis näppäin löytyy: <C-l>.
Erittäin ovela kikka on myös suoraan automaattisesti liittää edellisen suoritetun komennon viimeinen sana osaksi nykyistä komentoa näppäinyhdistelmällä <M-.>. Paina useita kertoja kierrättääksesi eri komentojen viimeisiä argumentteja:
$ ls auto ... $ ls foo/bar ... $ cd <M-.> = cd foo/bar $ cd <M-.> = cd auto
Tällä tavalla saat säästettyä paljon näppäilysormiasi!
Tiedostojen ja hakemistojen nimiä ei sinun tulisi juuri koskaan kirjoittaa käsin kokonaan. Pitkästä nimestä riittää kirjoittaa vain vähän alkua ylös ja painamalla <Tab>-näppäintä shell tekee puolestasi paljon. Käytä tätä aina kun mahdollista! Huomaat samalla, jos olet etsimässä tiedostoa väärästä paikasta -- mikä ei löydy tabitäydennyksellä, ei yleensä olekaan olemassa. Tai se ei ainakaan näy bashille. Se voi siis huomauttaa jo etukäteen sinua, että nyt on typotettu jossain.
Sekä bash että zsh tukevat myös paljon muita täydennettäviä juttuja. Esimerkiksi yleisimpien ohjelmien asetusflagit ja sen sellaiset ovat monesti täydennettävissä. Tämä vaatii erillistä logiikkaa, jota yleensä pluginien muodossa lisätään shellin jatkeeksi. Näitä voi itsekin kirjoitella, mutta kyseessä on edistynyt tekniikka, johon voin vain suositella manuaaleja ja muuta kirjallisuutta.
Eräs tärkeimpiä ominaisuuksia on shellin kyky muistaa jo suoritettuja komentoja, jotta niitä ei aina tarvitse kirjoittaa aina alusta. Edellä kävimme jo alkeellisimman tavan selata historiaa, eli ylä- ja alanuolet. On kuitenkin nopea keino hakea hyvinkin kaukaisia komentoja, jos niistä muistetaan jotain. Voimme nimittäin hakea historiasta.
Tämä menetelmä on niinsanottu reverse incremental search ja se on oletuksena kytketty helppohakuiseen näppäinyhdistelmään <C-r>. Oletetaan, että olet joskus kauan aikaa sitten komentanut jonkin monimutkaisen ja vaikean komennon, ja nyt haluat suorittaa saman uudestaan. Voit joko naputella sen kokonaan uusiksi (huono), tai naputella ylänuolta todella pitkään kunnes oikea osuma löytyy (aika huono), tai sitten voit etsiä historiasta komentamalla <C-r>scp, ja yllättäen bash ehdottaakin jo sinulle jotain komentoa, jonka olet aikaisemmin suorittanut, ja jossa esiintyy sana scp, joka on sattumoisin tiedostonsiirto-ohjelma.
Tätä komentoa kannattaa opetella käyttämään. Käytä komentoa history tehdäksesi listaa viimeaikoina suoritetuista komennoista ja sitten voit ottaa jonkin sieltä malliksi, jonka 'koetat' hakea. Haun voi keskeyttää <C-c>:llä ja ehdotetun komennon voi toki suorittaa enteriä näpyttämällä.
Komentoriviä ei tarvitse välttämättä editoida ollenkaan paikanpäällä, jos et halua. Ainakin bash tukee näppäinyhdistelmää <C-x><C-e>, jolla nykyisen komentorivin sisältö otetaan ylös tiedostoon ja käynnistetään vapaavalintainen editori. Editorissa voit pyöritellä komentoriviä kuten mieli tekee, ja lopuksi tallennat ja suljet editorin. Siinä kohtaa shell tulee väliin ja suorittaa kyseisen tiedoston sisällön.
Tämä menetelmä on erityisesti pidempien litanioiden, kuten vaikkapa for-silmukoiden, hienosäätöön soveltuva työkalu. Editorissa ei välttämättä saa hyvää tabitäydennystä pikkujutuille, joten tarpeesta riippuen valitse sopiva työkalu sopivaan ongelmaan.
Näillä perusteilla pääset jo pitkälle, mutta matka ei ole edes kunnolla alkanut. Voit nimittäin komentorivillä tehdä aivan valtavat määrät sellaista editointia, johon ei edes Wördillä pystyisi. Tutustu bash:n ohjeisiin (man bash, kts Manpageista kertova osio) ja tutustu mm. seuraaviin ominaisuuksiin:
- leikkaa ja kopioi komentorivillä
- luo näppäilymakroja eliminoimaan puuduttavia näppäinyhdistelmiä
- käännä tekstiä isolla tai pienellä kirjoitetuksi yhden näppäinyhdistelmän voimin
- kumoa, tai tee uudestaan muutoksia
- käännä kirjainten tai sanojen paikkaa rivillä yhden yhdistelmän voimin
Totisesti. Suuri osa isojen editorien (Emacs, vi) kapasiteetista on siirretty myös suoraan komentoriville käsiteltäväksi, vaikka tarvetta on hyvin harvoin. Itse ainakin suosin mieluummin siirtymistä omaan editoriin kuin yrittäisin kaiken tehdä rivillä suoraan.