nano.rst

Nano

Matias:	Olemme puhuneet paljon editoreista, mutta ette taida vielä osata ainuttakaan, joka toimii hyvin terminaalissa.
Hemmo-Joachim:	No nano on kyllä mulle tuttu.
Matias:	Ai on? Voit käydä sen. Minä ajattelin vi:llä aloitella, mutta ehkä on parempi ottaa helpommin.
Ville:	Mutta miksi ei voida käyttää vaikka Katea? Olisi sentään jotain järkeä tuossa editoinnissa.
Matias:	Katellako meinasit editoida ssh-yhteyden yli? Onnistuu se kai jotenkin, mutta on hyvä osata käsitellä tiedostoja ihan paikanpäältä. Hemmo voinee nyt ottaa ohjakset, kun en ole noita kahta käytellyt aikoihin. Liekö ikinä, kun tarkemmin miettii.
Hemmo-Joachim:	Mitä kahta?
Matias:	nano pohjautuu vanhempaan pico-editoriin. Jos nano ei ole asennettuna, niin pico:n pitäisi ainakin olla. Ja kun nanoa osaa käyttää, niin picon alkeet ovat täsmälleen samat.
Hemmo-Joachim:	No ok. Nanon käyttäminen on helppoa kyllä. Jos sen käynnistää sellaisenaan, niin se tarjoaa tyhjää tiedostoa, johon voi kirjoitella. Kuin Muistio.

Matias:	Onpas ruma.
Ville:	No elä.
Hemmo-Joachim:	No, nyt se siinä kuitenkin sitten seisoo. Ja tosta alhaalta on helppo katsella ne tärkeimmät pikanäppäimet, ei ole tarvetta tehdä listausta. Noita sitten luetaan niin, että ^X tarkoittaa Ctrl-X:ää. Ja M-F tarkoittaa Alt-f:ää.
Ville:	Mistä se M siihen sitten tulee?
Matias:	M niin kuin Meta. Metanäppäin oli vähän vaihtelevampi käsite vanhoissa tietokoneissa. Nykyisin se on toki lähes satavarmasti Alt. Jos huomaatte joskus, että Alt-f ei toimikaan (jotkut terminaaliklientit ja Windowsin SSH-ohjelmat voivat tehdä tätä) niin vaihtoehto on painaa ensin Esciä ja sitten loput näppäinyhdistelmästä. Nämä kaksi näppäilyä tuottavat siis saman M-F -yhdistelmän: ESC f Alt-f
Hemmo-Joachim:	No johan on. Joskus ei ole toiminut toi altti esimerkiksi irssissä niin en ole osannut vaihdella kanavia.
Ville:	No sen mä tiesinkin, että irssissä voi käyttää molempia muotoja. En vaan arvannut, että se on yleinen toiminta.
Matias:	Näin se on. Jatkammeko nanon parissa?
Hemmo-Joachim:	Joo tota. Tiedoston avaaminen nanoon on helpoin tehdä ton käynnistyksen yhteydessä: nano [File] Ja se näyttää tältä:

Hemmo-Joachim:	Ja nyt siinä voi liikkua ja muokata kuin Muistiossakin. Hassusti pastetus on nimetty UnCut -- en tiedä, onko se sitten vain vanhempi termi sille. Mutta muuten. ^W on näppärä tapa hakea hakusanalla -- ja kirjainkoolla ei ole merkitystä. Haun voi toistaa näppäinyhdistelmällä M-W. Eipä tossa ole muuta ihmeellistä. Niin, savetus onnistuu ^O:lla. Se kysyy kyllä tiedostonimeä, mutta se vanha nimi on siinä oletuksena, joten voit painaa enteriä niin se tallentaa päälle. Ja pois pääsee ^X:stä, kuten alapalkissa lukeekin.
Matias:	Ja ehkä tärkein asia unohtui...
Hemmo-Joachim:	Mikä?
Matias:	No olisiko ohje. Se näkyy olevan kuvien perusteella ^G. Kannattaa aina kattella ensin ohjeista, jos ei tiedä, mitä on etsimässä. Tutkailin tuota ohjetta ja siinä on noi näppäimet ja toiminnot selkeästi esillä.
Hemmo-Joachim:	Niin on joo.
Matias:	Ainut vain, että hakutoiminto ei näytä toimivan ohjeikkunassa. Aika kehnoa suunnittelua.
Ville:	Mutta hei -- avasin jonkun oman jutun, ja ne rivit menee näytön ulkopuolelle. Miten tässä voi panna rivityksen päälle?
Matias:	Näyttäisi olevan ainakin optio -$, joka tekee sen. Voit toki aktivoida sen vasta nanon sisällä, näppäinkomennolla M-$, joka on tietty vähän hankala euronäppiksille. Mutta nano rivittää rumalla tavalla. Se voi kuulostaa pöljältä, mutta useimmat Unix-ohjelmat pitävät kapeista tiedostoista.

Riittäisiköhän se nanosta (ja picosta)?